Historiaa opiskeleva Vilhelmiina Kauppila kokee saaneensa museon palveluasiantuntijan työssä hyvää kokemusta omasta alastaan. Kuva: Simo Riikonen
Vuoden alussa otsikoihin nousi tieto Pohjois-Pohjanmaan museon muutosta uusiin tiloihin vuonna 2024 yhdessä tiedekeskus Tietomaan kanssa. Vuodesta 1931 perinteisellä paikallaan Ainolan puistossa sijaitsevan museon muutto ja rakennuksen myyntiaikeet ovat aiheuttanut kuohuntaa oululaisten keskuudessa. Museossa tänä kesänä palveluasiantuntijana toiminut Vilhelmiina Kauppila kokee niin ikään haikeutta historiallisesti arvokkaan rakennuksen kohtalosta.
–Olen aina asunut Oulussa ja tottunut siihen, että tämä talo on tässä. Täällä töissä ollessa olen kerennyt kiintyä tähän. Toivon, että uusista tiloista tulee hienot ja sinne saataisiin hienot näyttelyt, Kauppila toteaa.
20-vuotias Kauppila pääsi tänä keväänä Pohjois-Pohjanmaan museoon kaupungin kesätyöhaun kautta museoharjoittelijaksi. Kuukauden mittaisen kesäpestin aikana hänen työhönsä kuului kerrosten valvonta ja yleisen järjestyksen ylläpitäminen.
–Siihen aikaan kävi paljon koululaisryhmiä. Täällä saattoi olla sata neljäsluokkalaista samaan aikaan, joita täytyi vahtia, etteivät koske esineisiin tai näyttöihin, juokse tai mene verhojen taakse, hän kertoo.
Kesäkuussa Kauppila pääsi jatkamaan työtään museolla tuntityöntekijänä. Samalla hänen työnimikkeekseen vaihtui palveluasiantuntija.
–Nyt istuskelen infossa, ohjeistan asiakkaita ja autan museon avaamisessa ja sulkemisessa. Jos joku haluaa ostaa museokaupasta jotain, niin palvelen silloin myös kassalla.
Pohjois-Pohjanmaan tämän hetken suosituimpiin näyttelyihin kuuluva Leikkilä esittelee oululaista elämää 1800–1900-lukujen taitteessa. Näyttely on erityisesti lapsiperheiden suosiossa: siinä missä museon muut näyttelyt ja esineet ovat tarkoin varjeltuja, on Leikkilässä kaikkeen materiaan koskeminen sallittua. Siellä voi mm. pukeutua kyseisen aikakauden vaatteisiin sekä kalastaa itse kaloja ja myydä niitä kalatorilla. Kuva: Essi Puuri
Historiaa Oulun yliopistossa opiskeleva Kauppila on päässyt toisinaan testaamaan myös omaa tietotaitoaan vastatessaan asiakkaiden esittämiin kysymyksiin. Useimmiten ne liittyvät näyttelyihin sekä museon kohtaloon ja historiaan, mutta Kauppilalta on tiedusteltu vastauksia myös kinkkisempiin kysymyksiin.
–Minulta on esimerkiksi kysytty, mihin asbestia on käytetty tai mitä on esihistoria. Joskus joku on pyytänyt, että haluaisi näyttää löytämäänsä arkeologista kiveä, mutta niistä en ole osannut sanoa mitään, hän naureskelee.
Historian tuntemus ei kuitenkaan ole työn kannalta välttämätöntä, vaan tavallisella yleistiedolla pärjää. Jos vastausta johonkin kysymykseen ei tiedä, voi kääntyä museossa työskentelevien eri alojen asiantuntijoiden, kuten rakennustutkijoiden ja arkeologien, puoleen.
–Varsinkin lapsilta tulee usein kysymyksiä, joihin osaan kyllä itse lähes aina vastata, Kauppila nauraa.
Kauppila kuvailee työn olevan rauhallista – siis silloin, kun museossa ei vieraile koululaisryhmiä – sekä mielenkiintoista. Hän kokee oppineensa erityisesti asiakaspalvelu- ja ongelmanratkaisutaitoja.
–Kun tulee eteen joku asia, johon ei heti löydä vastausta, ei mene heti paniikkiin vaan osaa toimia niissä tilanteissa. Tämä ei ole kovin haastava työ loppujen lopuksi, hän summaa.
Pohjois-Pohjanmaan museon 1970-luvulta peräisin oleva kuulutuslaite on edelleen normaalissa käytössä. Kuva: Essi Puuri
Maksutta museoon
Pohjois-Pohjanmaan museoon on tällä hetkellä maksuton sisäänpääsy. Kauppilan mukaan tämä on saanut monet käymään katsomassa näyttelyitä, kun se on vielä mahdollista.
–Museot, historia ja taide saatetaan kokea niin, että ne ovat ikään kuin ulottumattomissa. Nyt kun tänne pääsee ilmaiseksi, niin tuntuu merkitykselliseltä päästä tuomaan tätä kaikkea lähemmäs ihmisiä, hän kuvailee.
Museossa vierailee tyypillisesti noin sata kävijää päivässä, joista suuri osa on lapsiperheitä sekä turisteja. Turistien kanssa pärjää suomen ja englannin kielellä, mutta Kauppila on päässyt verestämään joidenkin asiakkaiden kanssa myös venäjän taitojaan.
–Olen koko kesän toivonut, että joku asiakas puhuisi minulle ruotsia! Toistaiseksi ruotsinkieliset ovat puhuneet kuitenkin englantia, sillä asiakas saa valita millä kielellä puhuu.
Kauppila kertoo yllättyneensä siitä, miten paljon kävijöiden joukossa on näkynyt myös nuoria. Hän arvelee, että ilmainen sisäänpääsy on madaltanut pienituloisten nuorten kynnystä käydä museossa.
–Moni kertoo asuneensa aina Oulussa, mutta eivät ole koskaan aiemmin käyneet täällä. Museoiden tulisi olla paremmin saavutettavissa nuorille, jotta he tietäisivät, että täällä on tällainenkin museo.
Teksti: Essi Puuri