BusinessOulun ajankohtaisimmat uutiset

Mikroa makrosti - Oulussa

Mikroa makrosti - Oulussa

Kuulumisia mikroelektroniikan seminaarista.

Mikroelektroniikka, sirut, mikroprosessit, piirit ja fotoniikka ovat yksittäinen, kenties digitalisoitumisen merkittävin mahdollistava teknologia nyt ja enenevästi tulevaisuudessa. Useimmat elektroniset laitteet edellyttävät yhden tai useamman mikroprosessorin, entistä kompleksisempaa elektroniikkaa ja ohjelmistoja niiden ohjaukseen. Arvonlisäys alalla kehitettäessä erilaisia sovelluksia on huomattavan suuri jopa kaikki toimialat huomioiden. Allaoleva kuva on Okmeticin Atte Haapalinnan esityksestä, joka kuvaa arvonlisäyksen ja markkinoiden arvon laajenemista, kun edetään core-teknologiasta sovelluksiin.

Samaan aikaan maailmanlaajuinen sirupula on herättänyt laajaa keskustelua mikroelektroniikan arvoketjujen keskittyneisyydestä ja sen mukanaan tuomista haavoittuvuuksista. Monet maat ja talousalueet ovat ryhtyneet suunnittelemaan toimia kriittisten komponenttien omavaraisuuden kasvattamiseksi, eikä Eurooppa ole tässä poikkeus. Euroopan komissiossa suunnitellaan kuumeisesti yhteiseurooppalaista lähestymistä eurooppalaisen elektroniikan arvoketjun vahvistamiseksi. Mitä mahdollisuuksia tämän tyyppinen aktivoituminen tuo suomalaisille ja oululaisille elektroniikan toimijoille?

Mikroelektroniikka muodostaa merkittävän osan Suomen ICT-toimialasta. Se työllistää suoraan yli 4000 ihmistä, ja alan toimijoiden yhteenlaskettu liikevaihto kansallisella tasolla on mukaan laskettavasta toiminnasta riippuen vähintään pitkästi toista miljardia euroa. Viime vuosina olemme nähneet huomattavaa kasvua niin liikevaihdon kuin osaavan henkilöstön määrän suhteen, mikä on koskettanut sekä isoja toimijoita että uusia start-upeja.

Mikroelektroniikan toimialan kasvu alkoi Suomessa jo 1970-luvulla, ja tällä hetkellä suomalaisilla toimijoilla on vahva fokus erityisesti kapeahkoihin niche-näkökulmiin mikroelektroniikan alalla, kuten RF-sirut, MEMS, ALD ja kehittynyt fotoniikka. Suomi on onnistunut houkuttelemaan suurempia ulkomaalaisia toimijoita erityisesti fokusoituneen ja korkeatasoisen osaamisensa perusteella. Toimiala on näin onnistunut houkuttelemaan myös huomattavan määrän suoria ulkomaisia investointeja.

Suomalaisia mikroelektroniikan toimijoita voidaan listata monellakin tapaa. Tällaisia organisaatioita ovat esimerkiksi Nokia, Minima, Tacktotek, IQM, Okmetic, Picosun, Beneq, Summa Semiconductors, Athlos, Vaisala, Dispelix, Modulight, Spectral Engines, Bluefors, Aspocomp, Advacam, Detection Tehchnologies, Elfys, jne. Vastaavasti organisaatioita, jotka ovat investoineet suomeen, ovat esimerkiksi MediaTek, Microsoft, Intel, Murata, Nordic Semiconductors, Texas Instruments, Rohm Semiconductor, jne. Valtiollisia tai valtiotaustaisia organisaatioita ovat VTT ja esimerkiksi CSC. Koulutuksen ja tutkimuksen saralla yliopistoilla on tärkeä rooli, niistä keskeisimmät ovat Oulun yliopisto, Aalto-yliopisto ja Tampereen yliopisto, mutta myös muissa tehdään korkealaatuista tutkimusta ja opetusta alalla. Myös ammattikorkeakouluissa tehdään soveltavaa kehitystyötä sekä merkittävää opetustyötä alalla. Suomen toimialalle on tyypillistä julkisen ja yksityisen sektorin hyvin tiivis yhteistyö, joka on kehittynyt jo yli 30 vuoden aikana. Erityisesti kuluneiden kolmen vuoden aikana toimiala on houkutellut entistä enemmän investointeja sovellustoimialarajat ylittäen. Samalla on luotu huomattava määrä niin suunnittelun kuin eri tuotannon prosessienkin työpaikkoja Suomeen.

Tarkkanäköisimmät huomaavatkin jo, että monessa kohtaa Oulu lokaationa on varsin keskeinen tässä kentässä. Itse hahmotan Oulun pääkaupunkiseudun ohella aivan keskeiseksi ja alan kannalta kriittiseksi alueeksi, kattaen mielenkiintoisia sidosryhmiä ja ekosysteemitoimijoita jokaisesta edellämainitusta luokasta. Keskeisiä yrityksiä, jotka kehittävät mikroelektroniikan korkeimman tason ratkaisuja, on ainakin 10, määritelmää loiventamalla huomattavasti enemmänkin. Silti samaan aikaan on tunnustettava, että ala kohtaa tällä hetkellä myös huomattavia vaikeuksia niin Suomessa kuin Oulussakin, niistä lisää hieman myöhemmin.

Tällä hetkellä mikroelektroniikan ala ja siihen liittyvät investoinnit puhuttavat erittäin paljon, ei vähiten Euroopan unionin Chips Actin perusteella. Tällä hetkellä mikrosirutuotanto on erittäin vahvasti painottunut Kiinaan, Taiwaniin, Japaniin, Etelä-Koreaan sekä Yhdysvaltoihin. EU:n uuden aloitteen tavoitteena on vähentää EU:n riippuvuutta esimerkiksi Aasian puolijohdetuottajista. Kyse on Euroopan teknologisesta riippuvuudesta, mutta myös huomattavan korkeakatteisen ja keskeisen mahdollistavan teknologian arvoketjuista ja niihin sijoittumisesta. Aloitteeseen liittyy tukipaketteja Eurooppaan investoinneille, ja niillä onkin ollut konkreettista vaikutusta esimerkiksi Ranskassa, Saksassa, Irlannissa ja Puolassa. Muun muassa Intel kertoi maaliskuussa investoivansa 33 miljardia euroa tuotantoon, tutkimukseen ja tuotekehitykseen Saksaan, Ranskaan, Irlantiin, Italiaan, Puolaan ja Espanjaan. Osa investoinneista on vanhojen tuotantolaitosten kehittämistä ja kasvattamista, mutta joukossa on myös uusia investointeja. Harmillisesti nämä investoinnit ovat toistaiseksi väistäneet Suomen, kuten muutkin pohjoismaat systemaattisesti. Mitä olisi tehtävissä kurssin muuttamiseksi?

On selvää, että on osin epärealista visioida valtavasta ”tyhjän päälle” rakennettavasta tuotantolaitoksesta ainakaan nopealla aikataululla. Tässä on keskeisenä rajoitteena myös osaajien saatavuus. Keski-Euroopan maat ovat käyttäneet huomattavia maakohtaisia lisäsubventointeja investoiville tahoille, eikä vastaaviin välttämättä ole mahdollisuuksia esim. Suomessa. Olisikin tärkeää tunnistaa olemassa oleva vahvuus globaalilla tasolla, konseptoida se invest-in-toiminnassa hyödynnettävään muotoon ja aloittaa suunnitelmallinen target-operaatio, eli hakea fokusoitua suuren toimijan investointia perustuen tunnistettuihin vahvuuksiin, jotka pohjautuvat siihen pitkäaikaiseen työhön, jota Suomessa on eri puolilla tehty.

Oulussa osataan paljon. Yksi esimerkki on RFIC-piirien suunnitteluosaaminen. Olisiko tästä löydettävissä kokonaisuus, joka saisi tuettuna merkittävän globaalin toimijan investoimaan alueellemme tuotekehityksen laitoksen, jota lähdettäisiin kehittämään ja kasvattamaan? Tätä ennen tulisi kehittää edelleen koulutusta, lisätä opiskelijoiden sisäänottomääriä ja näin rakentaa mahdollisuuksia tuotannollisille investoinneille.

Juuri näistä asioita keskusteltiin 11.5. BusinessFinlandin järjestämässä Kansallisessa mikroelektroniikan ja fotoniikan seminaarissa Helsingissä. Seminaari oli erittäin kiinnostava, ja tarjoili hyvän näkymän Suomen mikroelektroniikan nykytilaan ja tulevaisuuteen muutamilla keskeisillä ehdoilla tarkennettuna. Seminaarissa osallistujia haastettiin pohtimaan suomalaista osaamista ja Suomen roolia eurooppalaisen mikroelektroniikan ja fotoniikan arvoketjuissa nyt ja tulevaisuudessa. Saimme kuulla EU:n tason terveisiä mikroelektroniikan teollisuuden alalta sekä nykystatuksen että kehittyvien arvoketjujen näkökulmista.

Nokian Kim Kaltiokallio avasi ansiokkaasti mikroelektroniikan nykytilaa ja tulevaisuutta teollisuuden näkökulmasta. Kuulimme erilaisia asiantuntijapuheenvuoroja, joista eräs mielenkiintoinen oli Oulun VTT:n Juho Paavolan puheenvuoro rakenteellisen elektroniikan kehityskuluista ja Oulussa tehtävästä kehitystyöstä tällä saralla. Atte Haapalinna, piikiekkovalmistaja Okmeticin CTO, avasi näkemyksiä mikroelektroniikan osaamisesta Suomessa. Puheenvuoro oli kiinnostava jo siksi, että muutamaa päivää aiemmin Okmetic julkisti merkittävän lisäinvestoinnin Suomen tehtaalleen. Haapalinna korosti, että koska toistaiseksi Suomesta puuttuu varsinainen iso alan toimija, alan pitäisi pyrkiä kytkeytymään entistä tiiviimmin eurooppalaisiin arvoketjuihin, ja lähteä rakentamaan myös tuotannollista volyymia niiden tukemana.

Juha Vartiainen, IQM Quantum computersin COO, avasi omassa puheenvuorossaan kvanttilaskennan merkitystä ja käyttömahdollisuuksia eri arvoketjuissa.

Kvanttitietokoneteollisuus on vasta alussa. Tätä kuvaa sekin, että IQM, vielä keskikokoinen toimija, on itse asiassa Euroopan johtava yritys alallaan. Vastaavasti Oulun TactoTekin CEO Jussi Harvela piti ansiokkaan puheenvuoron kuvatessaan yrityksensä sijoittumista eurooppalaiseen arvoketjuun.

TactoTek on pitkän linjan toimijana ollut mukana uurtamassa rakenteellisen elektroniikan uraa monessakin mielessä. Nyt Harvela kuvasi liiketoiminnan kehittymistä, joka tänä keväänä on ollut erinomaista. Eräs haaste, jonka menestys on tuonut, on alihankintakumppanien löytyminen kotimaasta – tämäkin kuvaa toimialan kehittämis- ja panostustarpeita kansallisella tasolla. Tamperelainen Modulight oli myös esillä heidän CEO:n, Seppo Orsilan kuvaamana. Modulight kehittää siruja laserkäyttöön, ja on myös luonut lääketieteen kentälle erittäin merkittäviä sovelluksia, jotka ovatkin siivittäneet yrityksen erinomaiseen vauhtiin kansainvälisesti.

Seminaari tarjoili myös kiinnostavan katsauksen alan projekteista ja rahoitusmahdollisuuksista. Puheenvuoroja pitivät vuorollaan VTT:n, Valmetin ja BusinessFinlandin edustajat, ja yhteenvetona voisi todeta, että kansainvälisten verkostojen ja kumppanuuksien hyödyntäminen hanketoiminnassa on erinomaisen tärkeätä, ja usein myös kynnysehto rahoituksen ja projektien edistämiselle. Pienempienkin toimijoiden on erittäin kannatettavaa tavoitella osallistumista kansainvälisiin hankkeisiin tällä alalla seuraavista syistä: 1) substanssiosaamisen kehittyminen, 2) edellytettyjen kehityspanosten jakautuminen ja saatavuus sekä 3) rahoitusmahdollisuuksien houkuttelevat ehdot. Esimerkiksi Kari Leino BusinessFinlandilta kertoi Digitaalisten avainteknologioiden kumppanuus (KDT) -ohjelman hauista, ja Pekka Rantala vastaavasti Horisontti Euroopan tulevista hauista, joihin suosittelen alan toimijoita ilman muuta tutustumaan.

Lopuksi omasta mielestäni kaikkein tärkein sisältö – paneelikeskustelu. Paneelikeskustelun otsikkona oli: ”Mihin Suomi sijoittuu eurooppalaisessa mikroelektroniikan arvoketjussa – mahdollisuudet ja haasteet”. Paneelin moderaattorina toimi BusinessFinlandin Pekka Sivonen, ja osallistujina paneelissa olivat Samsa Nissinen (Deputy Director General, työ- ja elinkeinoministeriö), Pekka Pursula (Research Manager, VTT), Kim Kaltiokallio (Lead Engineer, Nokia Oyj), Jyrki Saarinen (Head of the Institute of Photonics, Itä-Suomen yliopisto), Ari Kulmala (Professor or Practice, Tampereen yliopisto), Jussi Harvela (CEO, Tactotek Oy) ja Pertti Korhonen (Board Professional, monipuolinen ja pitkä ammattitausta toimialaan liittyen).

Paneelin keskeinen huomio oli, että olemme todistaneet kuluneen 10–15 vuoden aikana Suomessa toimialalla osin negatiivista kehitystrendiä suhteessa , vaikkakin pitkäaikaiseen tekemiseen ja osaamiseen perustuva asema on edelleenkin verrattain vahva. Nokian mobiilikärki katosi tunnetusti aiemmin, ja sen myötä pieneni laajasti yhteiskunnassa tunnistettu yhtymäpinta toimialaan, joka tuki myös uusien osaajien motivoitumista alalle. Osaamista Suomessa on, mutta nyt se osaaminen hajautuu eri toimijoille, joilla on erilaisia fokuksia. Toimialan konsolidoituessa globaalisti, on pienehköjen suomalaisten yksikköjen entistä haastavampaa menestyä kilpailussa uusista investoinneista ja osaajista. Keskustelussa tuotiin esiin myös yhtenä teemana metaverse-konsepti ja mikroprosessoreiden mahdollistava rooli konseptille, joka on etenemässä tällä hetkellä voimakkaasti. Markkina kasvaa jatkuvasti eksponentiaalisesti, ja tuotantoyksiköt hakevat massaetuja, joita Suomen on luonnollisistakin syistä haastavaa tarjota. Samaan aikaan myös teknologia kehittyy tavoitellen kuuluisaa Mooren lain suorituskyvyn kehittymisen käyrää.

Yllä olevasta kuvasta voi löytää kuuluisia mikroprosessoreita eri vuosikymmeniltä. On havahduttavaa, kuinka jyrkkä transistoreiden määrän lisäys siruilla, ja siten myös prosessoreiden suorituskyvyn kasvu, on ollut ja tulee epäilemättä olemaan jatkossakin, vaikkakin viimeisten näkemysten mukaan nousukäyrä on hieman hidastumassa. Keskustelussa osin kritisoitiin myös alan koulutuksen kehityskulkuja. Menestyminen toimialalla edellyttää globaalin tason koulutusta ja kyvykkyyttä houkutella jatkuvasti merkittäviä määriä uusia kykyjä alalle. Lisäksi nostettiin esille eräisiin muihin Euroopan maihin verrattuna koettu vaikeus saada merkittäviä investointeja liikkeelle Suomessa ja Suomeen.

Paneeli tarjoili myös ratkaisunäkökulmia ja tulevaisuuden visiointia. Tarvitaan merkittävä toimialan koulutusmäärän nostaminen sekä jatkuvasti erilaisia kampanjoita tukemaan uusien opiskelijoiden rekrytointia myös kotimaasta. Tällä hetkellä globaalissa näkymässä Suomi profiloituu TKI-lokaationa. Tavoitteena tulee olla tämän rinnalla kehittää myös merkittäviä tuotannollisia panostuksia, ja niiden kotiuttaminen esimerkiksi merkittävän globaalin toimijan investointina erilaisia investointitukimuotoja aktiivisesti hyödyntäen. Kyseessä on Suomen uusteollistamisen prosessi, ja merkittävät panosmahdollisuudet siihen. Parhaiten tämä lähtee liikkeelle toimialalla tukemalla aktiivisesti laboratorioiden ja konkreettisten tekemisympäristöjen rakentamista Suomeen.

Ajoitus on luonnollisesti tärkeä, ja viimeistään nyt on monestakin syystä oikea aika suunnitella aloitteita ja ryhtyä konkreettisiin toimiin. Euroopan unionin Chips Act lisää merkittävästi mielenkiintoa Euroopan maita kohtaan.

Toistaiseksi investoinnit ovat suuntautuneet Keski-Euroopan suuriin maihin, mutta on poikkeuksiakin. Esimerkiksi Irlanti, väestöltään Suomea vastaava maa, on saanut kehitettyä globaalisti huomattavan tuotantokeskittymän itselleen tekemällä määrätietoisesti töitä tavoitteen eteen – voisiko sama siis olla mahdollista Suomessakin? Ehkä jopa Oulusta lähtien? Paneeli neuvoi yrityksiä ja alueitakin hyödyntämään aktiivisesti nyt tarjolla olevia ohjelmia, kuten Horizon Europe ja Digital Europe. Lisäksi laajemmin peräänkuulutettiin rohkeutta investoida. Paneelin jäsenet näkivät asetelmassa samankaltaisuutta esimerkiksi aiemmin tapahtuneeseen Nokian kasvuun matkapuhelinmarkkinoilla, toki muitakin esimerkkejä on. Sananlasku: ”kaikki on mahdollista, jos et tiedä, mikä on mahdotonta”, voi päteä tässäkin.

Uusien osaajien saatavuus ja toimialan henkilömäärän kasvattaminen kansallisella tasolla nähtiin lopulta tärkeimpänä ehtona teollisuuden kasvattamiseksi Suomessa. Laadukkaan ja laajan koulutuksen myötä toimiala alkaa oman dynamiikkansa mukaisesti toimimaan ja globaalit chip-vendorit noteeraavat mahdollisuudet. Ilman osaavaa työvoimaa ei ole perusteita investoida. Eri lokaatioiden välillä tehdään jatkuvasti vertailua ja paneelin jaettu näkemys oli, että Suomella on paljon tekemistä, mutta myös konkreettisia mahdollisuuksia.

Visioinnin lomassa tuli myös todettua, että Suomen tulisi ottaa tähtäimeen TSMC:n kaltainen (Taiwan Semiconductor Manufacturing Company) suuri toimija, joka haluaa eri perustein tehdä muutoksia eri yksiköidensä volyymeihin ja volyymisuhteisiin. Yritykselle tulisi muotoilla kansallisen tason tarjous, josta ei kannata kieltäytyä. Paneelissa mainittiin myös, että tavoiteltava investointi voisi olla vaikkapa 20 miljardia euroa, joka toki edellyttäisi myös valtavia tukia, jotta voidaan menestyä invest-in-vertailuissa. Tällainen visiointi on helppo kuitata haihatteluksi, mutta konkreettisia vastaavantyyppisiä esimerkkejä löytyy myös pienistä maista, joten täysin epärealistista se ei missään tapauksessa ole.
Entä mitä Oulussa voisi tapahtua? Paljonkin, ja paljon tapahtuukin. VTT:n uraauurtava työ toimialalla rakentuu hienolla tavalla myös oululaisen osaamisen varaan. Yliopiston panostukset aiheeseen tunnetaan. Seminaariin osallistui myös professori Aarno Pärssinen, joka seminaarikeskustelussa korosti muun muassa RF-sirujen merkitystä ja Oulun roolia. Meillä on erinomainen kattaus yrityksiä alueella, ja vahvuutena voi pitää jo yritysten lukumäärää, mutta myös profiilien monipuolisuutta. Löytyisikö sitten yhteisiä paikallisia aloitteita vaikkapa investointien houkutteluun? Itse pitäisin sitä täysin mahdollisena. Yritystemme toiminta on monipuolista, ja tyypillistä oululaisille chip-toimijoille on, että jokaisella on hieman oma näkökulmasta teknologiaan ja tuotantoon. Näin ollen meillä ei ole välittömästi edellytyksiä tarjota Oulua ”kokonaisratkaisulokaationa”, mutta vahvuuksia on yrityksittäin.

Oulun alueen toimijoilla on konkreettisesti mahdollisuus lähteä tavoittelemaan yritys yritykseltä kiinteämpää sitoutumista eurooppalaisiin ja myös globaaleihin arvoketjuihin. Tämä työ edellyttää osaamisen kehittämisen ekosysteemin virittämistä vielä nykyistäkin tiukemmalle, sekä osaajahoukutteluun panostamista. Meillä BusinessOulussa on erinomaisia kokemuksia chip-osaajien houkuttelukampanjoista yhteistyössä alueen yritystoimijoiden ja muiden sidosryhmien kanssa. Esimerkiksi hetki sitten päättynyt SOC (system on chip) -osaajahoukuttelukampanja, joka toteutettiin BusinessFinlandin koordinoimana kansallisesti, käytännössä onnistui parhaiten ja suurelta osin jopa ainoastaan nimenomaan Oulussa. Onnistuimme erilaisin aktiviteetein ja interventioin houkuttelemaan kansainvälisen tason SOC-osaajia Ouluun. Tätä toimintaa tulee jatkaa ja kehittää entisestään. Me BusinessOulussa ICTOulu-tiimissä muiden tiimien kanssa yhteistyössä pyrimme osaltamme puskemaan toimialaa eteenpäin Suomessa ja Oulussa. Se onnistuu vain sidosryhmien kanssa, jotka onneksemme ovat hienosti sitoutuneita kaikkeen yhteistyöhön.

Kevätterveisin,

Jussi Leponiemi
ICT-asiakkuuspäällikkö