Metropolia Ammattikorkeakoulun koordinoimassa valtakunnallisessa Kira Circularis -hankkeessa pyritään löytämään konkreettisia ratkaisuja purettavien rakennusten materiaalikierrätykseen ja uusiokäyttöön. Tavoitteena on hyödyntää purettavien rakennusten osia ja materiaaleja uusissa rakennus- ja infrakohteissa aiempaa paremmin, sekä löytää rakennusjätteelle kokonaan uusia käyttökohteita. Samalla selvitetään, millaisia testaus- ja hyväksyntäpalveluita kiertotaloustuotteiden ympärille voi syntyä.
Kira Circularis -hanketta rahoittaa Euroopan aluekehitysrahasto EAKR. Hanke toteutetaan ryhmähankkeena, jossa päätoteuttajana on Metropolia-ammattikorkeakoulu. Muut osatoteuttajat ovat Kaakkois-Suomen, Oulun, Tampereen ja Turun ammattikorkeakoulut sekä Karelia ammattikorkeakoulu. Yhteistyön tavoitteena on vahvistaa kiertotalouden ratkaisuja koko Suomen laajuisesti, ja luoda uusia toimintamalleja rakennusalan kiertotalouteen. Oulun ammattikorkeakoulu Oamk vastaa erityisesti pilottikohteiden, demonstraatioiden ja kokeilujen toteuttamisesta erilaisissa purkukohteissa.
– Purkukohteissa prosessin toimivuutta päästään testaamaan käytännössä: kun rakennus lähestyy elinkaarensa loppua, me kartoitamme, mitä osia voidaan ottaa uusiokäyttöön tai kierrätykseen. Etsimme jatkuvasti sopivia kohteita, joissa prosessia voisi testata aidossa ympäristössä, kertoo Oamkin kehittämispäällikkö Rauno Toppila, joka toimii myös Kira-hankkeen projektipäällikkönä.
Työmailla dokumentoidaan kierrätysprosessia
Oamkin pilottikohteisiin Oulussa kuuluu esimerkiksi Pöllökankaan päiväkoti, jossa kiertotalous ja vähähiilisyys on huomioitu uuden kohteen kilpailutuksessa ja suunnittelussa. Uudiskohteessa tullaan muun muassa hyödyntämään elementtejä purettavasta päiväkotirakennuksesta. Toinen merkittävä kohde on Raksilan vanha uimahalli, jonka tilalle aletaan rakentamaan uutta vesiliikuntakeskusta. Työmailla käydään seuraamassa purkua ja dokumentoimassa tietoa materiaalien lajittelusta ja kierrätysprosessista niin raporttien kuin valokuvienkin muodossa.
– Havainnoimme, miten materiaalikierrätys ja lajittelu toteutetaan, miten tietyt rakenteet puretaan ja millaiset suojaukset täytyy olla esimerkiksi asbestin purkamisessa, sanoo hankkeen asiantuntija ja Oamkilla projektipäällikkönä työskentelevä Noora Viholainen.
Kohteiden osalta yhteistyötä on tehty Oulun kaupungin, yritysten sekä purku-urakoitsijoiden välillä. Materiaalien uusiokäyttöön liittyy monia vaiheita: kaupunki ottaa ensin tarvitsemansa materiaalit talteen. Seuraavaksi purku-urakoitsija myy oman osansa eteenpäin. Hankkeessa on huomattu, että prosessi purkupäätöksen ja itse purkamisen kanssa etenee usein nopeasti, eikä aikaa materiaalien uusiokäytön kartoittamiselle ole paljoa.
– Olisi hyvä tietää tarkasti jo ennakolta, millaista purkumateriaalia löytyy purettavan rakennuksen määräluettelosta, sillä myös testaus vie aikaa: esimerkiksi Tampereella vierailemassamme kohteessa suurin osa betonipalkeista piti ensin testata lujuudeltaan, ja jos ne eivät olleet sopivan pituisia seuraavaan kohteeseen, ne piti vielä katkoa. Kaikki tämä teettää lisätyötä, Toppila toteaa.
Myös kolmansille osapuolille myytävän purkumateriaalin säilytys ja omistajuuden siirtyminen on huomattu ratkaisuja kaipaaviksi kohdiksi. Myytävä purkumateriaali tarvitsee suuren säilytystilan, sujuvan logistiikan sekä liiketoimintamallin. Materiaalien uusiokäyttö taas vaatii tarkkaa testausta.
– Esimerkiksi uimahallin purkukohteessa haasteena on, että kloori on pehmentänyt ja syövyttänyt materiaaleja, Viholainen sanoo.
Tällä hetkellä puretaan etenkin 1970-luvulla rakennettuja rakennuksia
Rakennusten käyttöikä on Suomessa usein noin 50 vuotta, ja tällä hetkellä puretaankin etenkin 1970-luvulla rakennettuja rakennuksia. Pöllökankaan päiväkoti on valmistunut vuonna 1982 ja Raksilan uimahalli 1970-luvulla. Vihavaisen ja Toppilan mukaan tällä hetkellä suunniteltavissa rakennuksissa olisi tärkeää huomioida myös niiden purkamisen sujuvuus.
– Pääsemme näkemään nyt suunniteltavien rakennusten purkuprosessin vasta 30–50 vuoden kuluttua. Pilottikohteiden seuraaminen on tuonut esille, kuinka tärkeää kiertotalouden mukainen suunnittelu olisi jo rakennusten elinkaaren alkuvaiheessa.
Materiaaleista betoni on uusiokäytön kannalta helpoin, ja sen elinkaari on suhteellisen pitkä. Puu puolestaan täytyy testata huolellisesti esimerkiksi mikrobien ja asbestin varalta. Sitäkin voidaan kuitenkin uusiokäyttää muun muassa penkkien, pyöräkatosten ja muiden tukirakenteiden valmistamiseen.
– Puu säilyttää ominaisuutensa suhteellisen hyvin, kunhan se on laadukasta. Uudempaa materiaalia on kuitenkin helpompi myydä eteenpäin kuin vanhaa, Viholainen kertoo.
Syksyn suunnitelmissa on lisää yhteistyötä
Kokemuksia ja oppeja pilottikohteista on jaettu muiden kaupunkien ja korkeakoulujen kanssa. Syksylle on alustavasti suunniteltu järjestettäväksi yhteinen työpaja, johon kutsuttaisiin alan yrityksiä, suunnittelutoimistoja, purku-urakoitsijoita ja rakennuttajia eri puolilta Suomea.
– Meillä on ollut hankkeessa ihanan aktiivinen porukka. Olemme käyneet ahkerasti vierailemassa muissa kaupungeissa ja erilaisissa purkukohteissa, Viholainen kiittelee.
Hankkeessa seurataan purku-urakoiden kilpailutuksia ja yritetään saada kiinni tieto, mitä kaikkea uusista purkukohteista voisi uusiokäyttää. Toppila ja Viholainen aikovat jatkossa seurata myös Pöllökankaan päiväkodin ja Raksilan uimahallin rakentamisprosesseja, ja todennäköisesti vierailla uusissa rakennuksissa.
– Meille olisi tärkeää löytää purkukohde alueelta, jolle vasta kaavoitetaan uutta rakentamista. Tällöin pääsisimme seuraamaan alueella jo olevien vanhojen rakennusten purkuprosessin etenemistä hyvin aikaisesta vaiheesta lähtien.
Tietoa aiheesta ja hankkeen toiminnasta halutaan jakaa myös laajemmalti. Hankkeesta kirjoitetuissa julkaisuissa pureudutaan tarkemmin kiertotalouden ja rakentamisen integraatioon pilottikohteista saatujen kokemusten pohjalta. Lisäksi syksyllä on alkamassa Oamkille rakennettavan Kiertotalouden ja vähähiilisyyden rakennuslaboratorion kilpailutus. Sitäkin on tarkoitus hyödyntää rakennusalan kiertotaloudessa.
– Jotta kiertotalous olisi kannattavaa, meidän pitää löytää keinoja, miten purkumateriaalia voisi hyödyntää yritys- ja bisnespuolella. Seuraava pykälä onkin klustereiden osallistaminen ja sitä kautta kansainvälistyminen, Toppila sanoo.