Northern Power -foorumin paneeliosuuksissa paneuduttiin muun muassa lentopolttoaineiden tulevaisuuteen ja siirtymään kohti kestävämpää polttoaineen tuotantoa. Panelistit olivat yhtä mieltä siitä, että vaikka nollapäästöt ovat kaukana, yhteistyöllä sekä hallitusten ja sijoittajien tuella niihin voidaan tähdätä. Myös Pohjoismaiden rooli nousi esille.
Airtouch Oy:n hallituksen puheenjohtajan, Pekka Mäkisen, moderoimaa Future and Transition of Aviation Fuels -paneelia edelsi IATA:n eli kansainvälisen ilmakuljetusliiton Antti-Mikael Kaljusen puheenvuoro. Kaljunen on työssään erikoistunut SAF:iin eli kestävään lentopolttoaineeseen, jota suuri osa paneelikeskustelustakin käsitteli.
Kaljunen kertoi IATA:n tähtäävän visiossaan hiilidioksidin nollapäästöihin vuoteen 2050 mennessä, mihin myös jäsenlentoyhtiöt ovat sitoutuneet. Tämä vaatii arviolta 500 miljoonan tonnin SAF-tuotantoa vuosittain, kun se vuonna 2026 on noin 2,4 miljoonaa tonnia.
Kaljunen myös huomautti, että lentoliikenteen energiasiirtymässä on otettava huomioon alan rakenteellisesti pienet voittomarginaalit sekä SAF-tuotannon kalleus verrattuna fossiilisiin lentopolttoaineisiin. Tällä hetkellä SAF:n osuus käytetystä lentokonepolttoaineesta on ainoastaan 0,8 prosenttia. Matka on siis pitkä, minkä totesivat myös paneelin jäsenet.
Saavutettavuus ja yhteydet riippuvaisia kustannuksista
Paneelissa keskustelijoina olivat Kaljusen lisäksi AirBalticin kestävyysjohtaja Zita Baranova, Boeingin kestävyysteemojen aluejohtaja Steven Gillard, EIT Inno Energyn CCUS Venture Builder Jeremiah Dutton sekä Norwegianin kestävyys- ja hallintoasioiden asiantuntija Kristoffer Gustavsen.
Ilmailun muuttaminen hiilineutraaliksi on panelistien mukaan haastavaa, mutta on ensiarvoisen tärkeää edistää kestävyyshankkeita ajoissa, jotta kestävien lentopolttoaineiden tarjonta olisi tulevaisuudessa riittävää. Tämä on alallekin olennainen asia, koska noin 30 prosenttia lentoyhtiöiden kustannuksista koostuu jo nyt polttoainekuluista.
Päästöjen puolesta mainettaan parempi ilmailuala tuottaa tällä hetkellä vain 2,5 prosenttia ihmisen aikaansaamasta hiilidioksidista. Steven Gillard kuitenkin totesi, että tuo suhde kasvaa koko ajan, joten haasteeseen on vastattava.
– Mitään pikaratkaisua asiaan ei ole. SAF-polttoaineita on monta eri tyyppiä ja niitä kaikkia tarvitaan, jotta päästötavoitteisiin päästään. On otettava myös huomioon, että ilmailu tuplaantuu seuraavien 20 vuoden aikana, sanoi Gillard.
Kristoffer Gustavsen puolestaan sanoi, että SAF:n ja vedyn tuotantoa kaivataan Pohjoismaissakin. Täällä etäisyydet ovat pitkiä ja maat harvaan asuttuja. Liiketoiminnankin kannalta lentoliikenne on keskeisessä roolissa suurille markkinoille pääsemiseksi.
Tässä yhteydessä moderaattori Mäkinen otti esimerkiksi Oulun.
– Hyvät lentoyhteydet ovat Oulunkin kannalta elintärkeät. Historiakin osoittaa, että merkittäviä liikeinvestointeja ei tehdä paikkoihin, jotka ovat huonosti saavutettavissa, Mäkinen sanoi.
AirBalticin Zita Baranova oli samaa mieltä ja muistutti myös yleisöä yhtiön pian avattavasta yhteydestä, joka yhdistää Oulun Riian kautta Eurooppaan.
– Lentoliikenteen tulevaisuutta silmällä pitäen meidän tulisi painostaa hallituksia ja päättäjiä, jotta saisimme kestävien lentopolttoaineiden hinnat lähemmäs fossiilisia. On tuskallista nähdä, ettei lentoyhtiöiden maksamia päästökompensaatioita ohjata suoraan SAF-tuotantoon. Jos politiikka ei muutu, nykyisten nettomarginaalien valossa matkustajat joutuvat maksamaan polttoaineen hinnankorotuksen suoraan, hän sanoi.
Hallitusten vastuuta peräänkuulutti myös Antti-Mikael Kaljunen.
– Kyllä rahojen polttoainetuotannon kehittämiseksi on tultava jostain. Ilmailun hiilipäästöjen vähentäminen on meidän kaikkien yhteinen asia, hän kiteytti.
Pohjoismaisella osaamisella kehityksen kärkeen?
Steven Gillard totesi maailman turvallisuusympäristön muuttuneen muutamassa vuodessa siihen suuntaan, että myös polttoaineiden tuotantolaitosten sijoittelua kannattaa miettiä. Siksi katsetta kannattaisikin kääntää juuri Pohjoismaiden suuntaan.
– SAF tarjoaa mahdollisuuden resilienttiin polttoaineentuotantoon. Osa ratkaisua olisi hajauttaa tuotantolaitoksia uusiin paikkoihin, hän sanoi.
Pekka Mäkinen jatkoi todeten, että Pohjoismailla olisi tässäkin asiassa nyt tilaisuus asettua kehityksen kärkeen. Mailla on pitkä yhteistyön ja yhteisten tavoitteiden historia.
– On harmi, etteivät Pohjoismaat ole lentopolttoaineiden suhteen jo pitemmällä. Osaaminen ja tarvittava energia meillä on jo olemassa rakentaa SAF-laitoksia Pohjoismaihin. Tämä todellakin parantaisi resilienssiä, totesi Kristoffer Gustavsen.
Steven Gillard painotti vielä ilmailualan pyrkivän osaksi ympäristö- ja ilmailuongelmien ratkaisua eikä suinkaan pahentamaan niitä.
– Ilmailualahan on paras hiilipäästöjen vähentäjä, Gillard sanoi.